15. lokakuuta 2009

Lokakuun pelaaja: Jyrki Heikkinen

Shakkisiirtojen oppiminen

Ensimmäisen kerran pelailin isän kanssa ehkä 7-vuotiaana. Kuten varmaan moni muukin, pelasin kuin tammea: a3, b4, c3, d4, e3...

Kuinka usein pelaat shakkia?

Keskimäärin useammin kuin kerran viikossa: vuodessa noin 60 päivänä Lauttasaaren Shakkikerhon turnauksissa tai edustusjoukkueessa sekä noin 20 päivänä Nokian shakkikerhon peli-illoissa tai puulaakijoukkueessa.

Vuodessa pelaan 400–500 pikapeliä, 100 nopean shakin peliä (15–30 min.) ja 15 normaalipeliä (90–120 min.) – yhteensä yli 200 tuntia eli reilun 5 työviikon verran. Parin vuoden välein pelaan myös firman sähköpostiturnauksessa, jonka pelejä analysoin lähes joka ilta parin kuukauden ajan.

Shakkikerhoon liittyminen

Säännöllisen pelaamisen aloitin lukion shakkikerhossa 1984 ja pian sen jälkeen kävin parissa viikonlopputurnauksessa, jolloin piti liittyä kaupungin ainoaan kerhoon eli Jyväskylän Työväen Shakkikerhoon.

Lauttasaaren Shakkikerhoon liityin 1997 muutettuani Lauttasaareen ja huomattuani, että kerhohuone oli muutaman sadan metrin päässä.

Saavutukset shakissa

Parhaat saavutukseni ovat joukkueturnauksista: Jyväskylän Lyseon lukion joukkueessa SM-hopea ja PM-pronssi 1986, korkeakoulun joukkueessa pikashakin puulaakimestaruus Tampereella 1992 sekä ICL:n ja Nokian joukkueissa puulaakimestaruuksia Helsingissä eri vuosina.

Paras peli

14-siirtoinen sähköpostipeli lempiavaukseni Diemer–Duhm-gambiitin teematurnauksessa. Vastustaja väitti vahvuusluvukseen 2280.

Makea voitto

JSM-turnauksen 2. divisioonan viimeisellä kierroksella keväällä 1999 kohtasimme Järvenpään Shakkikerhon. Voittoni Tomi Nybäckistä maistuu edelleen erittäin makealta, koska se auttoi meitä voittamaan lohkomme ja nousemaan 1. divisioonaan. Sitä paitsi tuo oli viimeinen tilaisuuteni voittaa Nybäck, josta tuli 3–4 vuotta myöhemmin Suomen ykköspelaaja.

Onnekas voitto

JSM-turnauksen 1. divisioonan ottelussa marraskuussa 2000 Jouko Äijälä (LahS) teki ratkaisevan virheen jo 5. siirrossa, ja sain helpohkon voiton ykköspöydällä:

1.d4 Rf6 2.Rc3 d5 3.e4 dxe4 4.f3 e5? 5.dxe5 Dxd1+? 6.Kxd1 Rfd7 7.Rd5

7...Rxe5 8.Rxc7+ ja valkea voitti 35 siirrossa.

Rikoin tuolloin 2000 selopisteen rajan ensimmäistä kertaa, ja vuoden 2000 lopussa seloni olivat tasan 2000!

Katkera tappio

Viimeisin tappio tuntuu aina katkerimmalta, ainakin vähän aikaa.

Pahin munaus

Yksi harmittavimmista munauksista oli näkemättä jäänyt kaunis siirto 12.g4! Tapani Tähkävuorta vastaan JSM-turnauksen 2. divisioonan pelissä 1998.

Unohtumaton shakkikokemus

En unohda koskaan tasapeliäni suurmestari Bogdan Lalicista 30 minuutin pelissä Lontoossa 1996. Pelasin lempiavaustani Diemer–Duhm-gambiittia. Sain lähes häviöaseman 15 siirrossa, mutta sitten pääsin tekemään upseerin näennäisuhrauksen mustan kuningasasemaan. Yllätyksekseni suurmestari otti sen vastaan, joten pääsin tekemään tasapelin ikuisella shakilla.

Lalic on arvokkain puolikas päänahkani: hänellä oli lähes 700 pistettä parempi vahvuusluku.

Arvokkaimmat päänahat

Joukkuepikashakin SM-kisoissa 1999 voitin Suomen silloin kovimman pikapelaajan Tapani Sammalvuon.

Avausvalikoima

Gambiitit ja muut epäsovinnaiset avaukset. Useimmat salaisuuteni olen paljastanut blogissani Gambits and Pieces.

Pelityyli

Pyrin hyökkäämään aina ja ottamaan aloitteen vaikka väkisin, yleensä uhraamalla.

Moni on sanonut, että suurin heikkouteni on epäilyttävät avaukset ja että vahvuuslukuni nousisi, jos pelaisin kunnollisia avauksia. Nuo epätavalliset avaukset ovat myös vahvuuteni: pystyn keskittymään hyökkäykseen välittämättä materiaalista.

Miettimisaika

Olen alkanut pitää puolen tunnin peleistä, ja monet "kauneimmista" peleistäni ovat Lauttasaaren cupista. Nopeassa shakissa ehtii miettiä enemmän ja laskea tarkemmin kuin pikapelissä, mutta toisaalta ei tarvitse pelata niin korrektisti kuin normaalipelissä. Pelit ovat varsin suunnitelmallisia, mutta varsinkin loppuvaiheiden aikapulassa virheet tietysti lisääntyvät.

Shakkimotto

Shakki on moukkien peli.

Shakki-idolit

Lukiessani Suomen Shakkia ensimmäistä kertaa 1980-luvulla ihastuin Antti Pyhälän peleihin, koska ne olivat niin outoja ja täynnä taktiikkaa. "Pyhälän piikki" oli ensimmäisiä taktisia ideoita, joita yritin kopioida.

Haaste jäsenesittelyyn

Kerhon isäntä Tommi Laaksovuori.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti