Lauttasaaren Suomalainen Shakkikerho

Artikkelisarjamme I osassa käytiin läpi Gibbins-Weidenhagen gambiittia suomalaisten peliesimerkkien (Heikkinen, Jalas, Uusitalo) avulla. II osassa tarkasteltiin puolestaan gambiitin syntyhistoriaa sekä aloitettiin systemaattinen avausteoreettinen kartoitus. Artikkelisarjamme III osassa perehdymme GWG:n eli Gibbins-Weidenhagen gambiitin pääjatkon teoriaan eli asemaan, joka syntyy seuraavien siirtojen jälkeen:

1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4

Valkea rakentaa välittömästi sotilaskeskustan e4+d4 sekä uhkaa g4-ratsua. Mustalla on tässä eri tapoja reagoida. Hän voi joko suojata ratsun siirtämällä sotilasta 3.-d5(!), 3.-d6 tai 3.-h5 tai sitten siirtää sen turvaan siirroilla 3.-Rf6 tai 3.-Rh6. "Vastagambiitti" eli ratsun uhraus f2:een ei todennäköisesti toimi: 3.-Rxf2?! 4.Kxf2 e5 5.Rf3 exd4 6.Dxd4 Rc6 7.Dc4 tai 7.Dc3 valkean selvin eduin (Davy Senechaud). Vastagambiittia on kuitenkin kokeiltu menestyksellä kirjepelissä Gibbins-Chandler (1961/1962), jossa musta onnistui saamaan hyvän pelin siirtojen 5.-Rc6!? 6.c3 f5! 7.exf5 e4 8.Rg5 d5 jälkeen. Ratsun peräyttäminen h-ruudulle 3.-Rh6 eli ns. Zimrilimin puolustus on toinen "epäteoreettinen" vaihtoehto, jota ei ole juurikaan kokeiltu.

Tässä perehdymme kuitenkin ns. pääjatkojen teoriaan aloittaen mustan parhaimmasta vaihtoehdosta. Tarkoituksena ei ole esittää tyhjentäviä analyyseja, vaan antaa eväitä GWG:n pelaamiseen sekä omien GWG-ideoiden kehittämiseen niin valkeilla kuin mustilla:

A) 3.-d5!
B) 3.-d6
C) 3.-h5
D) 3.-Rf6


1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4

A) 3.-d5!

tätä voi pitää mustan parhaimpana aseena GWG:tä vastaan: musta suojaa ratsunsa ja hyökkää samalla valkean sotilaskeskustan kimppuun - hyvä esimerkki siitä, kuinka paras puolustussiirto sisältää myös vastahyökkäyksen elementin! Valkeilla on kokeiltu tässä eri vaihtoehtoja, joista yksikään ei luultavasti kestä huipputietokoneohjelman tai suurmestarin käsittelyä. Mutta jos musta on selovahvuudeltaan alle 1900, niin valkean mahdollisuudet saattavat olla hyvät jopa pitkien miettimisaikojen lähipelissä. Hänellä on käytettävissään tässä monta jatkoa:

A1) 4.h3
A2) 4.f3
A3) 4.Le2
A4) 4.Lh3
A5) 4.Rc3
A6) 4.e5

Jatkoissa A1) - A4) valkea yrittää mustan ratsun välittömällä uhkauksella pitää aloitetta käsissään. Monesti näissä jatkoissa valkean pitää olla valmis myös toiseen sotilaan uhraukseen (e5-e6!?), jotta asema ei pääsisi liiaksi väljähtymään. Mahdollisesti hitaammat jatkot A5) tai A6) ovat kuitenkin kestävämpiä.

A1) 4.h3

4.-Rf6 5.e5 Rfd7 6.Lg5 c5 7.Lg2 Da5+ 8.Ld2 Dc7 9.c3 e6 10.f4 Rc6 mustan tukevin ja turvallisin asemaeduin (Tönjes - Wokittel, Saksa 1986)

A2) 4.f3

- merkitsee käytännössä siirtovaihdon kautta siirtymistä Bogartin hyökkäykseen (3.f3!?) - ks. artikkelisarjan toisessa osassa huomautukset peliin Bogart - NN sekä artikkelisarjan I osasta peli Uusitalo - Pedersen.

1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4 d5:

A3) 4.Le2

4.-Rf6 5.e5 Rfd7 (5.-Re4? 6.f3 Rd6 7.exd6 +- ,Jalas - Mephisto 2010) 6.e6!?

jos musta pääsisi tässä pelaamaan itse e7-e6, niin hän saisi lujan ja erittäin vaikeasti murrettavan aseman. Tämän vuoksi valkean on yritettävä rikkoa mustan peliä vielä toisen sotilaan uhrauksella. Toinen mahdolisuus olisi estää mustan -e6 siirrolla 6.Lg5 (Ioan - Tönjes 1995), mutta jatkossa 6.-c5 7.Ld3 c4!? on vaikea nähdä, miten valkea voisi edistyä lupaavalla tavalla.

6.-fxe6 7.Dd3 Rf6 mustan eduin:

8.Lf4 c5 9.dxc5 e5! 10.Lxe5 e6 11.Rc3? Lxc5 12.0-0-0 Rc6 13.f4 0-0 14.Dh3 g6 15.Kb1 De7 16.Dg3 b5 mustan hyvin pelein (Reichert - Mielke, kirjepeli 2001)

8.Rf3 c5 9.Db5+ Rc6 10.Dxc5 Dd6 11.Rc3 e5 12.Dxd6 exd6 13.Lg5 e4 14.Rg1 Le6 15.0-0-0 Le7 16.f3 0-0 17.Lxf6 Lxf6 18.fxe4 Rxd4 19.exd4 Rxe2+ 20.Rxe2 Lg4 21.h3 Lf3 (Hoffman - Tönjes 1995). Materiaalit tasan, mutta loppupelissä mustan aktiivinen lähettipari osoittautui ratkaisevaksi tekijäksi.

1.d4 Rf6 2.Rxg4 3.e4 d5:

A4) 4.Lh3!?


Tällainenkin ratsuun kohdistuva uhkausmahdollisuus on olemassa! Valkeilla ideaa voi kokeilla myös jo 3. siirrossa. Mitään hätää mustalla ei kuitenkaan ole, mikäli hän pelaa jatkon tarkasti: 4.-Rf6 5.e5 Rfd7 6.e6!? fxe6 7.Rf3 (7.Lxe6 Rf6) 7.-Rf6 8.Rg5 Dd6 9.De2 Rc6 10.c3 e5 mustan hyvin pelein (Dietze - Tönjes, kirjepeli 1984-86).

1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4 d5:

A5) 4.Rc3!?

Tätä siirtoa pitää saksalainen GWG-asiantuntija Jürgen Tönjes valkean kannalta parhaana ja esittää siitä seuraavan peliesimerkin:

4.-dxe4 5.Lg5!? Lf5 6.f3 exf3 7.Dxf3 Dc8 8.0-0-0 g6 9.Rge2 Rc6 10.Rg3 Lg7 11.Lb5 Ld7 12.Rce2 0-0 13.h4 f6 14.Ld2 Rd8 15.Lxd7 Dxd7 16.h5 f5 17.hxg6 hxg6 18.Tdg1 Lxd4 19.Rxd4 Dxd4 20.Re2 Dc4 21.Dh3 Kf7 22.Dh7+ Ke8 23.Dxg6+ ja valkea voitti 58. siirrossa, mikä oli myös ihmispelaajan voitto koneesta! (Lilienthal - Chessmaster 3000, Pariisi 1995)

Pelissä Carson - Chase, Washington 1990 kuviot olivat suoraviivaisempia:

4.-dxe4 5.Rxe4 e5 6.Df3 Le7 7.Ld3 exd4 8.Lf4 Rf6 9.0-0-0 Rxe4 10.Lxe4 c6 11.Re2 Le6 12.Rxd4 Dc8 13.Rxe6 Dxe6 14.The1 Dxa2 15.Lxh7 Da1+ 16.Kd2 Da5+ 17.c3 Ra6 (17.-Dd8+ 18.Kc2 Rd7 19.Ld6) 18.Txe7+! Kxe7 19.De4+ Kf6 20.Dd4+ ja 1-0.

1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4 d5:

A6) 4.e5


4.-g6! avaa mustan ratsulle pakoruudun -h6 sekä seuraavat jatkomahdollisuudet:

5.Le2 h5! 6.Lf4 Lg7 7.Rf3 c5! mustan vastapelein (Senechaud).

5.Lf4 Rh6 (5.-Lh6?! 6.Dd2 Lxf4 7.Dxf4 Lf5?? 8.h3 ja 1-0 pelissä Meinsohn - Trin 1998) 6.h4 c5 7.c3 cxd4 8.cxd4 Db6 9.Rc3 e6 10.Dc1 Rf5 11.Rxd5 exd5 12.Dxc8+ Ke7 13.Lg5+ f6 14.Lxf6 Kf7 15.Lxh8 Dxb2 16.e6+ Kg8 17.Td1 Db4+ 18.Ke2 Kxh8 19.Th3 Rc6

20.Dxa8 Rcxd4+ 21.Txd4 Rxd4+ 22.Ke3 Rf5+ 23.Ke2 Rd4+ 24.Ke3 Kg7 25.Ld3 Lc5 26.Rf3 Db2 27.Rd2 Rxe6+ 28.Kf3 Dxd2 29.Dxb7+ Kh6 30.Le2 Df4+ ja 0-1. Näin vauhdikkaasti pelasivat herrat Krabbe (valkeilla) ja Piket Amsterdamissa vuonna 1967. Analysoinnin arvoinen peli!

1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4:

B) 3. -d6
yleisempi kuin 3.-d5!, mutta ei kuitenkaan yhtä vahva. Valkealla on tässä useita pelikelpoisia jatkoja kuten esim. 4.Lc4!? tai Bogartin hyökkäykseen vievä 4.f3 (ks. artikkelisarjan II osa). Pitäydymme tässä kuitenkin yleisimmän sekä useimpia testejä kestäneen jatkon 4.Le2 käsittelyyn:

mustalla on seuraavat jatkot käytettävissään:

B1) 4.-Rf6


5.Rc3 c5 (myös siirtoja 5.-g6, 5.-e5 ja 5.-Rbd7 on kokeiltu, ks. alla sekä peli Jalas - Wikman 2010, tämän artikkelisarjan I osa) 6.Rf3 cxd4 7.Rxd4 g6 8.Le3 Lg7 9.Dd2 Rc6 10.0-0-0 Rxd4 11.Lxd4 a6 (11.-Ld7) 12.f3 Le6 13.Rd5 Lxd5 14.exd5 Tc8 15.Kb1 Dc7 16.c4 h5? 17.De3 h4 18.The1 Rh5 19.Lf1 Lxd4 20.Dxd4 0-0 21.Ld3 Rf6 22.Tg1 b5 23.Dxh4 bxc4


24.Lxg6! fxg6 25.Dh6 e5 26.Txg6+ Kf7 27.Txf6+ Ke7 28.Dg7+ ja 1-0 pelissä C. Nakamura - Tsoy 1984. Havaijilainen Clyde Nakamura on useiden erikoisten gambiittien ja epätavallisten avausten vahva ekspertti, jonka ideoita löytää netistä esimerkiksi sivustolta http://www.chessville.com otsikon "The Search for Dragons and Mythical Chess Openings" alta.

(1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4 d6 4.Le2 Rf6:)

5.Rc3 g6 6.Lg5 c6 7.Dd2 b5 8.Ld3 Rbd7 9.0-0-0 Lb7 10.f4 b4 11.Rce2 c5 johti epäselvän teräviin asemin pelissä C. Nakamura - Leski 1994, joka kääntyi lopulta mustan voitoksi.

5.Rc3 e5 6.Rf3 Rbd7 7.Tg1 g6 8.Lg5 Le7 9.Dd2 a5 10.0-0-0 b6 11.Lb5 Lb7 12.Rxe5! dxe5 13.dxe5 c6 14.exf6 Lxf6 15.Lc4 Lxg5 16.Txg5 0-0 17.h4 Rf6 18.Df4 De7 19.e5 Rh6 20.Dg4 Rg7 21.Td7 Dc5 22.Re4 Dxc4? 23.Rf6+ ja 1-0 pelissä Stummer - Seuer 1992.

1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4 d6 4.Le2:

B2) 4.-h5!? 5.h3

(5.f3?! tapahtui pelissä Jalas - Tikanmäki 2010: peli jatkui siirroin 5.-Rf6 6.Lg5 e5 7.Rc3 Le7 8.Dd2 Rc6 9.d5? Rxd5! ja musta voitti)

5.-Rf6 6.Rc3 g6 7.Rf3 Lg7 8.Le3 0-0 9.Tg1?! ja nyt musta olisi siirroilla 9.-d5 tai 9.-Lxh3 saanut paremmat mahdollisuudet kuin valitsemallaan 9.-Rbd7?!:llä pelissä Heikkinen - Rantanen, Helsinki 2000 (peli löytyy GWG-artikkelisarjan ensimmäisestä osasta).

5.-Rf6 6.Rc3 g6 7.Le3 Lg7 9.Dd2! c6 9.0-0-0 Da5 10.Kb1 0-0 11.Lh6 Le6 12.Lxg7 Kxg7 13.d5 Ld7 14.Rf3 b5 mielenkiintoisin sekä tasapeliin päättynein kuvioin pelissä C. Nakamura - Busquets 1994.

1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4:

C) 3.-h5!?

tällä siirrolla ei yleensä ole itsenäistä merkitystä, koska siirtovaihdoin 4.Le2 d6 5.h3 päädymme ylläolevaan B2) -varianttiin. Valkea voi kääntää pelin myös eräänlaiseen Bogart-hyökkäykseen pelaamalla 4.f3!? Saksalaisissa joukkuemestaruuskisoissa vuonna 1995 pelasivat Ioan (1867) ja Turner (1941) jatkon siirron 4.f3 jälkeen seuraavasti: 4.-Rh6!? 5.Le3 d5 6.Rc3 dxe4 7.Rxe4 (7.fxe4? Rg4) 7.-g6 8.Dd2 Lf5 9.Lc4 (9.Rc5!? b6 10.Ra6 +-, Tönjes) 9.-Rd7 10.0-0-0 Rb6 11.Lb3 e6 12.Kb1 Lxe4 13.fxe4 De7 14.Rf3 0-0-0 15.a3 Rg4 16.Lg1 Lh6 ja tasapeli.

1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4:

D) 3.-Rf6

tämä voi johtaa siirtovaihdoin ylläoleviin jatkoihin, esim. 4.f3 d6 tai 4.-d5 veisivät jälleen Bogart-hyökkäyksen kuvioihin (ks. artikkelisarjan II osa). Valkea jatkaa kuitenkin tässä yleensä 4.e5 ja nyt mustalla on käytettävissään jatkot 4.-Rd5 (D1) sekä 4.-Rg8 (D2),jotka vievät Aljechinin puolustusta muistuttaviin asemiin (vrt. 1.e4 Rf6 2.e5 Rd5 jne sekä nk. Brooklynin puolustus 1.e4 Rf6 2.e5 Rg8!?):

D1) 4.-Rd5 5.c4 Rb6 6.c5!? Rd5 7.Lg5 valkealle kelpo pelein, mistä vahvisteeksi pari näytettä saksalaiselta GWG-ekspertti Jürgen Tönjesiltä:


7.-h6 8.Lh4 g5 9.Lg3 Lg7 10.Rc3 e6 11.Lg2 Rxc3 12.bxc3 Rc6 13.h4 gxh4 14.Lxh4 Re7 15.Re2 d6 16.c6! b6 17.exd6 Dxd6 18.Lg3 ja valkea voitti 47. siirrossa pelissä Tönjes - Ferch 1991.

7.-c6 8.Lc4 Da5+ 9.Ld2 Dc7 10.Rf3 d6 11.Da4 b5 12.cxb6 Rxb6 13.Da5 d5 14.Le2 e6 15.Tg1 c5 16.dxc5 Dxc5 17.Dxc5 Lxc5 18.Txg7 La6 19.Rc3 Lxe2 20.Rxe2 h6 21.Rf4 Rc6 22.Rd3 Le7 23.Tc1 Rxe5 24.Rxe5 Lf6 25.Txf7 ja 1-0 kirjepelissä Tönjes - Dietze (1984 - 86).

D2) 1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4 Rf6 4.e5 Rg8!? 5.Rc3 (5.Ld3 d6 6.Rf3 Rc6 7.Rbd2 +=, Schiller) 5.–d6 6.Rf3 dxe5 7.Rxe5 Rf6 8.Lc4 e6 9.Tg1 c5 10.Le3 a6? (10.-Rc6) 11.Df3! Db6 12.0-0-0 ja valkean selvä kehitysetu toi voiton pelissä Heikkinen – Hämäläinen 2010 (ks. artikkelisarjan I osa).

GWG-artikkelisarjamme päättävässä IV osassa perehdymme vielä siihen, miten musta voi halutessaan hylätä tarjotun gambiitin. Gambiitin torjuessaan musta ei anna valkean rakentaa sotilaskeskustaa yhtä helposti kuin vastaanottaessaan gambiitin. Silti paras ase mustalle GWG:ta vastaan on ottaa tarjottu sotilas vastaan. Erityisesti teoreettista pääjatkoa 1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4 d5! voi suositella mustilla pelaavalle.

Artikkelisarjan aiemmat osat I ja II löytyvät helpoiten tämän sivuston otsikon "Avaukset" alta (ks. laatikko "Blogin aiheet" oikealta).

Lähteet:

Björkqvist, Kaj: Romantic D-Openings. An opening repertoire for White. Castor & Pollux Publications 2003.

Schiller, Eric: Unorthodox Chess Openings. Cardoza Publishing 1998.

Senechaud, Davy: Le gambit Humphrey Bogart - ks. http://www.mjae.com/bogart.html

Tönjes, Jürgen: Eröffnunghistorich unter der Lupe: Das Gibbins-Weidenhagen-Gambit - ks. http://www.schah-bremen.de/rochade/2003/11/theorie.html sekä http://shach-bremen.de/rochade/2003/12/theorie.html